Hylätyt talot

Olen aina pienestä pitäen ollut kiinnostunut autiotaloista. Sinne minut on houkutellut seikkailunhalu ja aito kiinnostus ja ehkäpä "aarteetkin". Hyvlätyissä taloissa on jotakin surullista ja samalla rosoisen kaunista. Suomessa on vain vähän arvokkaita kiinteistöjä, jotka on jätetty oman onnensa nojaan.

Euroopassa sen sijaan on paljon arvokkaita ja kauniita rakennuksia jotka ovat saattaneet jäädä sodan temmellyksessä unholaan. Usein kauneimmat rakennukset olivat parantoloita mielen synkissä myrskyissä. Kuvat ovat kauniita katsella ja voin sukeltaa niiden sisään - sinne missä aika on täysin pysähtynyt.

Autiotaloissa on outoa vetovoimaa ja vielä tänä päivänäkin jos sellainen eteen sattuu haluan ehdottomasti käydä sisällä tunnelmoimassa. Onko se historian havina vai saako  mileikuvitukseni siitä ravintoa - en tiedä. Mutta olen koukussa.